Synti ja kuolema, kuolema ja synti

Mooses antoi lain. Kukaan ei kyennyt lakia noudattamaan, mutta laki oli hyvÀ. Ihminen ei vain siihen kykene, koska ihminen ei kykene olemaan tekemÀttÀ syntiÀ. Siksi Jeesus toi mukanaan armon, ja tuossa armossa on kaikki vanhurskaus.

On selvÀÀ, ettÀ ihminen ei voi pÀihittÀÀ kuolemaa. Jos te ette voi pÀihittÀÀ kuolemaa, te ette voi pÀihittÀÀ syntiÀ. Jos te ette voi pÀihittÀÀ syntiÀ, te ette voi pÀihittÀÀ kuolemaa. MinÀ en voi pÀihittÀÀ syntiÀ ja kuolen. SinÀ et voi pÀihittÀÀ syntiÀ ja kuolet.

Synti ja kuolema ovat sama asia. VÀlttÀmÀtön jokaiselle ihmiselle. MitÀ tapahtuu jos te nyt yritÀtte olla tekemÀttÀ syntiÀ, mikÀ on kyllÀ sinÀllÀÀn oikein ja hyvin? Te kestÀtte, mutta vain hetken aikaa tai te luulette kestÀvÀnne pitkÀnkin aikaa, mutta olette ulkokullattuja. MielessÀnne pyörii jo kaikenlaista, himon pyörrytys vie pian jÀrkenne. SynnistÀnne todistaa se ettÀ te kuolette.

Todetaanhan tÀmÀ raamatussakin, ettÀ synti toi mukanaan kuoleman, esimerkiksi kirjeessÀ roomalaisille. VÀÀrinkÀsitys syntyy usein siitÀ, ettÀ ei pohdita kuoleman ja synnin vÀlistÀ eroa, koska jos havaittaisiin ettÀ ne ovat sama asia olemukseltaan, niin ymmÀrrettÀisiin asiakin. Sen sijaan tÀmÀ kÀsitetÀÀn vÀÀrin siten, ettÀ synti on jotain jota joku paha vain tekee. Ei. Synti, kuten kuolemakin, on vastakohta elÀmÀlle ja Jumalalle.

Ja tietenkÀÀn me emme voi sanoa ettÀ synti ja kuolema olisi hyvÀ, mutta me emme sitÀ voi ruumissamme voittaa. Lihamme vanhenee ja kuolee, sinÀ pÀÀdyt hautaan.

Jumala on siis oikeassa, lain kÀskyt ovat kaikki hyviÀ ja Jeesus ei antanut yhtÀkÀÀn vÀÀrÀÀ oppia. Me voimme sanoa siis nÀin: minÀ olen syntinen, mutta Jumala on oikeassa ja armollinen.

EihÀn laistakaan tee huonoa se, ettÀ se ei ole ihmisen rajallisuuteen taipunut, vaan vaikka kukaan ei sitÀ pysty noudattamaan, kuvaa se silti kaikkea oikeaa, hyvÀÀ ja Jumalan tahtoa.

EntÀ sitten kun me syytÀmme muita synneistÀÀn? Se on aivan naurettavaa, koska emmekö mekin kuole, eli tee syntiÀ? Se on tietÀmÀttömyyttÀ, kuten Jeesus opettaa, ettÀ miten voit osoittaa tikun toisen silmÀssÀ, kun omassa silmÀssÀsi on hirsi.

MinÀ olen tÀssÀ uskon tiellÀ pohdiskellut kaikenlaista, horjunut sinne, tÀnne ja tuonne, mutta kaiken tÀmÀn matkan jÀlkeen minÀ uskon ettÀ luterilainen oppi on hyvÀ ja oikea. Sen puolesta sopii taistella ja pitÀÀkin taistella.

Kun te teette syntiÀ, jota te teette, koska kaikki kuolevat, niin ÀlkÀÀ luopuko Jeesuksesta vaan rukoilkaa mielessÀnne. Lukekaa mitÀ hÀn on sanonut, katsokaa ettÀ sana on kantanut tÀnne asti, se on muokannut ja muokkaa maailmaa, siinÀ on armoa ja hyvyyttÀ. Te saatte olla huoletta, sillÀ Jumala varjelee askelianne. Ei hÀn anna teidÀn joutua hukkaan.

IsÀ meidÀn, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan pÀÀllÀ niin kuin taivaassa.
Anna meille tÀnÀ pÀivÀnÀ meidÀn jokapÀivÀinen leipÀmme.
Ja anna meille meidÀn syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitÀ vastaan rikkoneet.
ÄlĂ€kĂ€ saata meitĂ€ kiusaukseen,
vaan pÀÀstÀ meidÀt pahasta.
SillÀ sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

MinÀ olin kuin syntinen maailma

Aloitan rukouksella: Herra, anna minun korjata kaikki, ettÀ saan rauhan. Anna minun antaa anteeksi jokainen velka.

TÀmÀn kirjoitin aikaisemmin tÀnÀÀn. NÀmÀ ovat pohdintojani, en silti vÀitÀ ettÀ voin olla varma mistÀÀn.

TÀmÀn kirjoituksen otsikko on: MinÀ olin kuin syntinen maailma

Vapauta itsesi ja vapautat maailman. Taistele syntisyyttÀsi vastaan ja taistelet myös maailman syntiÀ vastaan. Kuinka itsellesi mittaat, niin mittaat myös muille.

Sitten me ymmÀrrÀmme minkÀlainen taisto se onkaan. SillÀ jos voitat omat syntisi, voitat koko maailman synnin!

Kuinka paljon hairahduksia sinÀ teetkÀÀn? Pelasta maailma jos pystyt. Tule tÀydelliseksi, ilman yhtÀkÀÀn puutetta. Mutta kuinka voisit:

SinÀ olet maailma ja sen pahat teot!

Eikö raamatussakin sanota ettÀ yhden ihmisen synnin vuoksi synti tuli maailmaan ja vaikuttaa sinussakin? Vain yksi ihminen tuomitsi maailman kuoleman valtaan ja se on juuri niin, koska siihen ei tarvita kuin yksi ainoa.

Jeesus tuli tuomitsemaan maailman synnin, mutta suurempi kuin sen synti, on sen armo. Tuohon armoon kÀÀntymÀllÀ me voimme tehdÀ tekoja, jotka koituvat kaikkien hyvÀksi.

Miten minÀ löysin Jeesuksen? KÀymÀllÀ lÀpi tulen! Eli löysin turvan sieltÀ missÀ se on.

HylkÀkÀÀ evankeliumi, purkakaa kirkot ja katsokaa mitÀ tapahtuu. Pelastaja tulee, totuudessa mÀÀrÀtty Israelin Herra.

MinÀ olin kuin syntinen maailma, vÀhÀt vÀlitin Jumalasta.

On vain yksi

En minĂ€ ole sen kummempi kuin kukaan muukaan syntinen. En minĂ€ osaa hillitĂ€ itseĂ€ni mÀÀrÀÀnsĂ€ enempÀÀ, tai olla vihoittumatta. Teen vÀÀrinkĂ€sityksiĂ€ kuten kuka tahansa ja synti kuiskii sydĂ€messĂ€ni. Vain vaivoin kykenen noudattamaan kĂ€skyjĂ€. 

Se ketÀ minÀ en hyvÀksy, Jeesus hyvÀksyy.

Se mitÀ en itse kestÀ, Jeesus sen kestÀÀ.

TÀssÀ jo mitÀ itsestÀni myönnÀn, ettÀ koen kaikkea sitÀ samaa mitÀ muutkin, ja monilta osin suoriudun huonommin kuin monet muut, korostan sen kunniaa joka ei erottele ketÀÀn, jonka usko on suurempi kuin kenenkÀÀn ja joka hallitsee kaikkea.

Joku luulee, ettÀ minÀ saarnaan hÀnelle. Miten voin saarnata sellaiselle jota parempi en ole piiruakaan, enkÀ voi koskaan olla? MinÀ puhun kuin veljelleni, kaltaiselleni, toiselle syntiselle ettÀ pelastus on olemassa ja se pelastus on Jumalan sana. SiinÀ se!

Jeesuksen armo on vanhurskaus.

Katsomalla katsokaa

Jeesus sanoi lehtimajanjuhlassa: miksi te olette vihoissanne siitÀ, ettÀ minÀ sapattina paransin koko ihmisen?

Tuossa hĂ€n ei puhu yksittĂ€isestĂ€ ihmisestĂ€, vaan IhmisestĂ€. 

Sanoihan Jeesus nÀinkin: minÀ olen maailman valkeus.

Miten löytÀisin Jumalan te kysytte? HÀn on kokoajan! Kuunnelkaa nyt minua, koska nimenomaan olen tÀtÀ Jumalalta pyytÀnyt, ettÀ saan tÀmÀn kertoa.

Ei Jumala ole sellainen ettĂ€ se selitetÀÀn tai ettĂ€ sinun tulisi miettiĂ€ ”Onkohan tĂ€mĂ€ Jumala?”, eikĂ€ messiaan tuleminen ole sellainen, ettĂ€ sinun tulee arvuutella mitĂ€ tapahtuu, ikÀÀn kuin siinĂ€ olisi jotain epĂ€selvÀÀ. EihĂ€n hĂ€n edusta ihmisen köyhiĂ€ jĂ€rjen hedelmiĂ€, vaan tĂ€tĂ€:

MinÀ olen se mikÀ olen.

Jos kysytÀÀn ”Millainen on Jeesus?”, siihen voi vastata Jeesuksen sanoin ”Kuulemalla kuulkaa Ă€lkÀÀkĂ€ kĂ€sittĂ€kö.

Katsomalla katsokaa Ă€lkÀÀkĂ€ nĂ€hkö.”

Herra olkoon kaikkien kanssa, aamen.

Henkilahjoja

Kumpi on tĂ€rkeĂ€mpÀÀ: se mitĂ€ teette julkisesti, vai se mitĂ€ teette? Toisaalta, Jeesus opetti ettĂ€ se minkĂ€ teette salassa, huutakaa julki katolta. ÄlkÀÀ suinkaan pelĂ€tkö ja ajattele tĂ€tĂ€ kuin ihmiset, sillĂ€ eikö ole kirjoitettu ettĂ€ hĂ€nen armonsa on suuri.

EntÀ mitÀ Pilatus teki? HÀn luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi joukon paineesta. TÀmÀ ajatus ei ole omani, vaan erÀÀstÀ kirjasta. Jos hÀn julisti tuomion Jeesukselle julki, mitÀ hÀn teki salassa? KysyihÀn Pilatus nÀin: mitÀ on totuus?

Jeesus opetti nÀinkin: kun teette sisÀpuolen ulkopuoleksi, ulkopuolen sisÀpuoleksi, löydÀtte taivasten valtakunnan.

Ja ehkÀpÀ nÀin, jos vaasi on ulkoa puhdas, mutta sisÀltÀ törkyinen, se on törkyinen. Jos vaasi on ulkoa törkyinen, mutta sisÀltÀ puhdas, se on silloinkin törkyinen. Vaasi on puhdistettava ulkoa ja sisÀltÀ, ettÀ sitÀ voi sanoa puhtaaksi, koska nÀmÀ molemmat puolet sillÀ on.

Rukoilkaa Herraa salassa. 

Ja rukoilkaa henkilahjoja, koska etsivÀ löytÀÀ ja sille joka kolkuttaa, avataan. Raamatussahan apostoli Paavali antaa tÀstÀkin hyvÀn selonteon.

Laupeutta

Siirakin kirjasta. Voi kumpa oppisin laupeutta enemmĂ€n. Olen niin kova yliajattelemaan, ns. ”pÀÀni sauhuaa” kokoajan, mutta se on sellainen ominaisuus. Toivottavasti se olisi vain minun taakka, eikĂ€ liikaa rasittaisi muita ihmisiĂ€.

Satoa

Aloitan tÀmÀn arvoistuksella, jonka esitin myös vaimolleni Sofialle.

Se mikÀ on, voi sanoa ei

Se mitÀ ei ole, ei voi sanoa on

Voisiko totuus olla mitÀÀn muuta kuin se mitÀ on jo kirjoitettu, tai kirjoitetaan? TÀmÀ on jÀlleen yksinkertaisuus, mutta ettÀ voisiko totuus olla muualla kuin se on? SehÀn ei olisi silloin totuus. EntÀ luettaisiinko Jeesus Kristusta koskaan totuudesta erilliseksi?

Kukaan ei voi ylpeillÀ itsellÀÀn, koska kaikki ovat tehneet syntiÀ. Edes Jumalan tuntemisesta ei voi ottaa kunniaa, koska ei ihminen itse ole armon totuutta taivaasta ottanut.

Tunnen niin vahvaa rakkautta monia ihmisiÀ kohtaan. Olen nÀhnyt jopa vanhoista vihamiehistÀni unta, ja olen tyytyvÀinen ettÀ olen heidÀtkin saanut tuntea. VielÀ on tietysti elÀmÀÀ paljon jÀljellÀ, mutta parempaa kohti mennÀÀn. MielessÀ pyörivÀt vanhat ystÀvÀt, kaikki yhdessÀ koettu. Miten hienon elÀmÀn olenkaan saanut elÀÀ, kaikesta huolimatta! En haluaisi minkÀÀnlaista muuta elÀmÀÀ.

Jumala tuli ihmiseksi maan pÀÀlle siitĂ€ syystĂ€, ettĂ€ ihminen voisi tuntea todellisen, eli hĂ€net itsensĂ€. Jeesushan julisti syntien anteeksiantoa ja jos Jumalan sana ei ole luotettava, kenen sitten. NĂ€in siis ihminen – jokainen joka uskoo Jumalan sanan, joka on tosi ja totuus, ehdottoman luotettava ja luotettavin – tietÀÀ ettĂ€ on pelastettu, voi korottaa pÀÀnsĂ€ ja pÀÀstĂ€ taivasten valtakuntaan.

Edit: Meinasin julkaista tÀmÀn tekstiosuuden jo 22.7., mutta pysyn alkuperÀisessÀ aikataulussani ja julkaisen tÀmÀn 1.8. Onhan varmasti hyvÀ pitÀÀ kiinni siitÀ mitÀ on pitkÀn harkinnan tuloksena pÀÀttÀnyt.

Jos me kosketamme kĂ€ttĂ€mme ja sanomme: ”TĂ€mĂ€ tĂ€ssĂ€ on totuus”, me puhumme totta, mutta jos tarkoitamme ettĂ€ liha on totuus, me valehtelemme. Henki pyhittÀÀ lihan, mutta liha ei henkeĂ€. Jos me emme tuntisi hengessĂ€ Todellista, ei lihammekaan olisi todellinen, mutta koska kaikki on todellisesta – ainoasta todellisesta Jeesus Kristuksesta, joka jumalallisuudellaan pyhittÀÀ kaikki ja valuttaa toden hengen kaikkien muiden pÀÀlle – lĂ€htöisin, on myös lihamme todellista. EihĂ€n mikÀÀn voi saada alkuaan ei-todellisesta. NĂ€in riittÀÀ yksi ainoa siihen, ettĂ€ kaikki muutkin saavat pelastuksen.

Ei ies ole ikuinen! On aika armottomuuden, sitten anteeksiannon. Monet kivimuurit on rakennettu raskaalla hinnalla ja kuitenkaan ne eivÀt voi olla ikuisia. Silloin kun aika on armottomin, hyvÀ jos anteeksiantoa kykenee edes ajattelemaan, mutta aika ei voi olla ikuisesti armoton. Ei yössÀ ole kaikki pimeys, eikÀ aamussa kaikki valkeus. Aamullahan voi toinen riistÀÀ toisen hengen ja keskiyöllÀ toinen pelastaa toisen. Eikö murheiselle murhe ole pimeys ja lohdutus valo? EntÀ sitten se ettÀ sekÀ vÀÀrintekijÀ, ettÀ se jolle on tehty vÀÀrin, ovat molemmat saman pimeyden alaisia. Toinen joutuu kantamaan tekoaan ja toinen sitÀ ettÀ on kÀrsinyt toisen kÀsissÀ. Anteeksianto vapauttaa molemmat. Voisi kuvitella ettÀ pelastaja ja pelastettu ovat autuita, mutta jos toinen ei ole, onko toinenkaan? Kalliolle rakennettu talo on se joka kestÀÀ suuren myrskyn silmÀssÀ, silloinkin kun usko on loppumaisillaan, koska pohja on hyvÀ ja perusteellinen. Ei kukaan omin toimin myrskyÀ karkoita, vaan kun myrsky lyö ja lyö, lopulta vÀistyy, arvioidaan tilanne. Myrsky siis aivan takuulla vÀistyy ja sinÀ olet ihmettelevÀ Jumalan suuruutta!

Sanon nyt. Jumala ja totuus ovat sama asia. Jos kiellÀmme totuuden, kiellÀmme Jumalan. Jos kiellÀmme Jumalan, luvassa on pimeys. EnnennÀkemÀtön pimeys. Ihmiset ovat uppiniskaisia, olinhan minÀkin.

Kun himoitsemme jotain ja se satuttaa toista, emmekö me silloin uhraa hyvyyden, tÀyttÀÀksemme himomme? Hyvyyden tie voi olla raskas ja siinÀ on ahdistuksia, mutta se ei ole sitÀ pelkÀstÀÀn.

Jeesus opetti, ettÀ me ihmiset olemme seuranneet himojanne, mutta hÀn Jumalan poikana, lihaksi tulleena totuutena, on antanut ihmisille luvan ja vapauden kulkea hyvÀÀ tietÀ. Jos hÀn ei olisi antanut, ja luvannut, kadotus olisi tapahtunut iÀksi. Sen sijaan Jeesus on kadottanut syntimme, unohtanut ne iÀksi. HÀn joka on valaissut kaiken ja josta kaikki on lÀhtöisin!

Armosta ihminen elÀÀ!

TĂ€llaisia olen pohdiskellut.

NÀin tapahtui: Jumala on totuus, totuus on yhtÀ kuin hyvÀ ja tÀmÀ hyvyys, totuus ja Jumala itse tuli lihaksi, Jeesus Kristukseksi maan pÀÀlle. Se oli se mitÀ ihmiset odottivat, olivat rukoilleet ja yhÀ edelleen sisimÀssÀÀn vaikeroiden toivovat, vaikka juuri niin on tapahtunut.

Jumala tuli asumaan keskellemme, mutta yhĂ€ edelleen, eivĂ€tkĂ€ silloinkaan, ihmiset sitĂ€ uskoneet. Se oli liian uskomatonta, tĂ€llaista ilmaisua kĂ€yttÀÀkseni. Jeesuksen kertoman tarinan mukaisesti: ”Aabraham sanoi ’Jos he eivĂ€t kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivĂ€t he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.” Luukas 16:31

NÀin ihminen julistaa itselleen tuomion. EihÀn armo tule ihmisestÀ itsestÀÀn, vaan armo annetaan. LöydÀttekö hyvÀn itsestÀnne ja jos löydÀtte, missÀ se sijaitsee? Se on armoa ja anteeksiantoa, joka ei voi kieltÀÀ omaa olemustaan. Ei ihmisessÀ ole mitÀÀn hyvÀÀ, vaan kaikki hyvÀ on tuossa armossa ja totuudessa, joka uskon kautta tulee elÀvÀksi, mutta joka on siitÀkin huolimatta todellisuus, vaikka joku ei uskoisi. ElÀmÀ on siis hyvÀssÀ.

Julistaminen on raskasta. Se on raskasta siitÀ syystÀ, ettÀ ihminen itse sen tekee. HÀn joutuu mielensÀ silmÀllÀ kokoajan katsomaan, ettÀ hÀnhÀn itse on nuo asiat kirjoittanut ja kysymÀÀn itseltÀÀn: minÀkö muka tuntisin Jumalan? Tuollaisiako olen tarinoinut? Nuohan ovat minun sanojani.

Se joka julistaa, joutuu kamppailemaan Saatanan kanssa. Mutta kerta kerran jÀlkeen, aina yhÀ uudelleen ja uudelleen, on usko, totuus, elÀmÀ, kauneus ja rakkaus karkottanut pimeyden. Armo on laskeutunut pÀÀlle ja laskeutuu jatkossakin, jos Luoja suo! Miten Jumala voisi hylÀtÀ sen joka hÀneen luottaa ja turvautuu, joka hÀntÀ huutaa lÀhes jatkuvasti avuksi, jonka armoa hÀn etsii!

EihÀn mikÀÀn voisi olla olemassa ilman henkeÀ, ei vaikka hengettömyyden raskastakin raskaampi varjo painaisi miljoona kiloa sen pÀÀllÀ ja kuitenkin se sitÀ kannattelee.

Usko itsessÀÀn on totuutta puhtaimmillaan ja Jeesus oli ja on, todellisuus.

Armosta ihminen elÀÀ!

Armosta ihminen elÀÀ!

Armosta ihminen elÀÀ!

Aamen.